.

.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ilmassa on HAIKEUTTA!


Syksy vetää mietteliääksi yhtälailla koiran kuin sen emännänkin.

Koiraa mietityttää pitkät, yksinäiset arkipäivät ilman rakasta laumaa. Ei enää joka aamuisia metsälenkkejä eikä mahdollisuutta päivystää päivät pitkät Villa Kardemumman pihamaalla.
Siellä se vartoo vesikuppi yksin kasvihuoneen kulmalla ja pihamaalle kaivetut sata ja yksi luuta kaipaavat jyrsijää. Pieni koira tahtoo kesän takaisin. NYT. PER HETI!

Pienen koiran emäntä vinttaa vesisateessa pyörällä töihin ja haaveilee ulkomaanmatkasta. Kotona se laittaa takkaan tulen ja paukuttaa pitkän illan tietokonetta. Sillä on hirveästi paperitöitä ja vielä hirveämmin intoa tehdä ne hyvin. 

Illalla pienen koiran ja sen emännän perhe kokoontuu sohvan nurkkaan ja juttelemaan syksystä. Ilmassa on haikeutta: kuopus aloitti yläasteen, keskimmäinen abi-vuoden ja esikoinen ilmoittautui kandi-seminaariin. Pienen koiran emäntä ja isäntä ihmettelevät, miten aika voi juosta niin kovin nopeaa?

Illalla pienen koiran lauma menee nukkumaan hymy huulillaan. Pieni koira käpertyy isännän ja emännän keskelle. Ilmassa on haikeutta, mutta onnellista haikeutta. 
Aivan kohta kesä on jälleen täällä, mutta ennen sitä nautitaan lämpimästä syksystä, talven paukkupakkasista ja kevään tuhansista valonsäteistä.
Antaa arjen kantaa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ollaan ihmisiksi- myös työelämässä!


Koululaisten opinpolku lukuvuodelle 2017-2018 starttaa jälleen tulevalla viikolla. Samalla julistetaan peruskouluihin koulurauha ja muistutetaan reilun kaveruuden merkityksestä. Tämä on arvokas asia ja toivoisin, että jokainen pieni ja suuri koululainen/ opiskelija saisi tulevana vuonna kokea olevansa arvostettu omana itsenään, osana kouluyhteisön arkea. Yhteisössä ja yhteistyössä on voimaa.

Minun lomani päättyy myös huomenna ja palaan uuteen, ihanan energiseen ja tsemppi-henkiseen työyhteisööni. Lisäksi saan työparin, mikä puolen vuoden jälkeen tuntuu niin innoittavalta. Voin siis rehellisesti sanoa palaavani hyvillä mielin ja innostuneena työhöni.

Kaikilla ei kuitenkaan ole näin hyvä tilanne. Omassa ystäväpiirissäni on niitä osaavia ja taitavia, rautaisia alansa ammattilaisia, jotka ovat joutuneet työyhteisöissään kokemaan syrjintää, selän takana puhumista ja ulkopuoliseksi jättämistä. Tämä on joillakin heistä johtanut uupumukseen, sairaslomaan ja lopulta työpaikan vaihtamiseen. Vaikuttaa siltä, että tätä tapahtuu yhtälailla insinööri kuin lastentarhaopettajapiireissä.  Koulutustaustalla ei todellakaan ole väliä silloin, kuin reilu peli muuttuu kampitukseksi.

Mikä meitä aikuisia oikein riepoo? Samalla kun vaadimme lapsillemme koulurauhaa ja nollatoleranssia kiusaamiseen, voimme itse toimia todella törkeästi työkavereina. Eikö meidän tulisi olla esimerkkeinä tuleville polville ja "AIKUISTEN OIKEESTI" toimia rakentavassa yhteistyössä ja kunnioittavassa vuorovaikutuksessa työpaikoilla? Ei meidän pitäisi olla hakemassa töistä "bestisliittoutumia", puolisoa tai seuraa harrastuksiin. Mitä jos keskityttäisiin yhteiseen päämäärään, fokus kirkkaana  ja YHDESSÄ toisiamme tsempaten ja tukien. Silloin ei kaivella henkilökohtaisuuksia tai puhuta selän takana toisesta ikäviä. Silloin tehdään flow-fiiliksissä, eikä muulla ole väliä. Bonuksena saattaa huomata löytävänsä työpaikaltaan aivan hirveän hyviä tyyppejä, joiden kanssa on kiva käydä vapaa-aikanakin välillä kahvilla tai jopa kutsua kotiinsa kylään. Näin minulle on käynyt:)

 Mitäs, jos siis päättäisimme porukalla julistaa työrauhan ja reilun pelin työvuoden  ainakin kaikille niille työpaikoille, joissa blogiani lukevia ammattilaisia ahertaa? Muutos lähtee aina pienestä ja hyvä yhteishenki kasvaa kuin itsestään, jos sille annetaan mahdollisuus. Voisimmeko me  olla niitä "hyvän työhengen"- airueita ja tsempata työkavereita samaan?

Minä lupaan aloittaa heti huomenna. Aikuisten oikeesti!















torstai 3. elokuuta 2017

Yläkerta: Nuorison valtakunta!


Meillä yläkerta on  täysin nuorison valtakuntaa. Tai siis, onhan siellä minun itselleni tammikuussa rakentama vaatehuone, mutta muutoin. Yläkerrassa on kaksi n. 21 m2:n makuuhuonetta, aula, vaatehuone ja wc. Aulasta pääsee kivasti parvekkeelle, jossa voi näin kesäaikana vaikka lukea ylppäreihin. Talvella olen mainostanut sitä LOISTAVANA vuodevaatteiden tuuletuspaikkana, mutta nuoriso on vain murissut vastaukseksi:)

Pojan huoneen remontti oli "TO DO"-listallani ja valmista tuli. Vaihdoimme tapetit, maalasimme listat ja uusimme hieman tekstiilejä. Taannoisella Turun reissulla haimme Ikeasta pojan katsoman työpöydän. Poika osallistui itse remonttiin koko projektin ajan, ja vaikka ette sitä näistä auringon täyttämistä kuvista voikaan nähdä, niin hän teki huoneeseensa melkomoiset led-valaistussuunitelmat. Valot toimivat kaukosäätimellä ja niiden värejä voi vaihdella. Ensin naureskelin itsekseni hänen suunnitelmilleen, mutta nyt nähtyäni ne iltahämärässä, voin vain todeta, että kauniithan ne on . Ymmärrän hyvin 13-vuotiaan esteetikon innon!

Aulassa meillä dataillaan, jumpataan, luetaan ja pelataan lautapelejä. Aulan toiseen laitaan jäävät ovet vaatehuoneelle ja vessaan sekä mitalikaappi. Meidän lukiolaisen huone näkyy oikealla.

Lukiolainen kaipaa ympärilleen rauhaa ja selkeyttä. Huone on pysynyt yllättävän hyvänä taannoisen remontin jälkeen. Huoneen toisessa päässä ovat tytön taiteilijatarvikkeet ja työpöytä. Nekin siististi ja kauniisti laitettuna. Hyvä, hyvä tyttöseni! ( Näin siis ei todellakaan ole aina ollut...alkavatkohan lapseni aikaistua, kun meillä ei ole koko aikaa enää törkeä kaaos?)

Sitten palataan aulaan ja suunnistetaan kohti parveketta.

Täällä ollaan ja täällä varmaan on myös liuta 13-vuotiaita nuoriamiehiä viikonloppuna, sillä meillä starttaa pojan kaverisynttärit huomenna klo. 12.00. Synttäreillä superhauskaa on perinteisesti ollut pöhköilyvideoiden kuvaaminen parvekkeelta kohti trampoliinia.
 
Yläkerran pyhittäminen nuorisolle on ollut loisto juttu. Se on tuonut rauhaa sekä heille että meille aikuisille. Esikoisemme asuu jo omillaan ja keskimmäinen lentänee parin vuoden sisällä pois pesästä. Kuopus ilmoitti, ettei halua isää ja äitiä yläkerran naapuriksi, joten nähtäväksi jää, mitä yläkertaan tulee. Ehkäpä televisio/kirjastohuone voisi muuttaa sinne? Sinne jos vielä laittaisi hyvän kulmavuodesohvan niin yökyläläisille riittäisi  majoituspaikkoja.
 
Seuraavaksi työn alle päätyy kuitenkin eteisaula, jonka yhtä seinää olen miettinyt pitkään ja hartaasti. Nyt Vallilalta löytyi täydellinen meidän perheeseen ja Villa Kardemumman tarinaan natsaava tapetti. Puolissa välin kuuta olisi tarkoitus hieman tapiseerata ja katsastaa, koskettaako tapetin tarina myös muita perheenjäseniämme minun lailla.
 
Nyt jatkan leivonta ynnä pyykkäyspäiväni touhuja.
Kuulemisiin! 
 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

To Do-listan puolivuotiskatsaus


Muistattekos, kun 2.1. tein kotia koskevan, kahdeksan kohdan To Do-listan vuodelle 2017? Nyt ollaan puolissa välissä vuotta, joten eiköhän katsasteta, mitä on tullut tehtyä. Kuvat on hetki sitten räpsittyjä ja niissä näkyy aika selkeästi Oulun tämän aamuinen harmaus. Olisinpa ollut papparazina eilen, kun aurinko paistoi ja kesä helli!

Tätä ei ollut edes To Do listalla, mutta huoltomaalasimme koko talon ja toteutimme listalta löytyvän kohdan nro.6 " AIDAN MAALAUS". Talon maalaus oli helvetillinen urakka, enkä suosittele kenellekään. Pelotti tajuttomasti roikkua maan ja taivaan välillä ja joka paikkaa särki iltaisin. INHOTTAVAA, mutta tulipahan tehtyä. Maalausurakka vei rahat, joita oli tarkoitettu kohtaan 5 " KASVIHUONEESEEN  värikivilattia ja polulle Kekkilän pyöreitä askelkiviä". No, ehtiihän sitä ensi vuonnakin!

Kohta 4 " RATIAN RUOKAPÖYDÄN JA EHKÄ MYÖS TUOLIEN KUNNOSTUS KEITTIÖÖN" muutti muotoaan, kun tilata pöläytin ex-tempore puusepänverstaalta pyöreän pöydän. Suunnittelin pöytää hartaasti ja odotin sitä useamman kuukauden. Se on ihana ja tuoksuu koivulle ynnä mehiläisvahalle!

Pakko ottaa lähikuva näistä sormiliitoksista. Tämä, jos mikä on käsityötä!

Taitaapi olla, että tätä pöytää ei vaihdeta ikinä...

Kohdasta 8 löytyi ostoslistalta olkkarin pöytälamppu ja telkkarihuoneeseen kattolamppu. Olkkariin hankimme tuplakuplan, joka on ollut oikein mieluinen. Telkkarihuone sen sijaan tuotti ongelmaa, kun oikein mikään ei tuntunut mieluiselta ja sopivan hintaiselta. Sitten sain esikoiseltani idean: tyttö värkkäsi omaan asuntoonsa Turkuun kattovalaisimen paperiroskiksesta ja lampunpidikkeestä. Muistin kuopuksen remontista ylijääneen lampunpidikkeen ja halogeenilampun ja siitä se idea lähti. "Koriroskista" etsin tovin, mutta löytyihän se sekin.
Valaisin maksoi kokonaisuudessaan  huikean 14e ja sen värkkäys vei ehkä viisi minuuttia. Tykkään tästä tosi paljon ja se tuo mielestäni kivaa tunnelmaa huoneeseen.
 
Tuossa jo hieman vihjaisinkin, että kohta 3 " KUOPUKSEN HUONE" on myös saatu tehtyä. Nyt meillä on Norjan serkku kylässä ja pojan huone kaaoksessa, joten enpä taidakaan mennä sinne räpsimään. Jätetään suosiolla huonepostaus seuraavaan kertaan:)
 
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Levänneet terveiset BARCELONASTA!


Hei vaan pitkästä aikaa täältä Barcelonasta!
Takana on piiiiitkä suunnittelematon bloggaustauko, jonka aiheuttivat totaalinen paneutuminen uuteen, ihanaan työhön sekä sen muistaminen, että oma perhe ei saa kärsiä mamman työhullaannuksesta. Blogille ei vaan siis jäänyt aikaa. Nyt on kuitenkin tilanne toinen ja bloggaus jatkuu n-y-t !
Ensin kuitenkin kuulumisia ja vinkkejä Barcelonasta. Tämän kesän reissumme suuntautui jälleen kaupunkikohteeseen ja vuorossa oli nyt  Barcelona. Liput varasimme Finnairilta  tammikuussa ja saimme menopaluut neljälle hengelle reilulla tonnilla. Majoituksen suhteen toivoimme omaa huoneistoa omalla keittiöllä ja pyykinpesukoneella hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Tällainen löytyikin Sant Gervasi:n kaupunginosasta, Muntanter kadulta. Kahdeksan yötä omassa, tosi viihtyisässä huoneistossamme maksoi noin 1300 e. Alakerrassa oli 24/7 vastaanotto, eikä huoneistoon kuulunut pihahdustakaan liikenteen tai naapuruston ääniä. Huoneisto oli vasta remontoitu ( Ikea-tyyliin) ja astianpesukone, pyykinpesukone sekä ilmastointi tekivät asumisen helpoksi. Huoneistossamme oli myös iso kylpyamme, joten nuoriso nautti pitkistä kylvyistä LUSH-kylpypommien hellimänä.


Olimme etukäteen sopineet liikkuvamme lomalla mahdollisimman paljon. Kuljimme siis päivät lenkkareissa ja juomapullot repuissa. Askeleita tuli 25- 30 000/ päivä. Pariin otteeseen luovutimme ja hurautimme metrolla pisteestä A pisteeseen B. Helle oli nimittäin välillä aika kova. Sagrada Familia oli yksi kohteistamme, johon kävelimme Muntanterilta. Matka kesti suuntaansa noin 45 minuuttia ja matkan varrella oli paljon kaunista katseltavaa. Kannatti kävellä! Sisäänpääsyliput ostimme etukäteen Suomessa ja sitä voin todellakin suositella. Lipunmyyntijono paikan päällä oli loputon. Antoni Gaudin luomus on ollut rakenteilla jo 130- vuotta. Se on uskomattoman moni-ilmeinen kohde, joka kannattaa käydä kokemassa paikan päällä.
Sagrada Familian jälkeen oli vain mentävä katsastamaan myös saman herran suunnittelema Park Guell, joka on todellakin oikea satumaa. Alempi kuvista antaa vain hieman osviittaa siitä kaikesta kauniista, mitä puistossa näimme.
Emme ole rantalomaihmisiä oikeastaan lainkaan, mutta yhden päivän kävimme tutustumassa Barcelonan rantoihin. Ne olivat loppumattomat, siistit ja hyvillä palveluilla varustetut.
Ostoksilla sen sijaan tuli vietettyä aikaa enemmänkin. Kun mukana ovat kohta 18- vuotias nuorinainen ja 13- vuotias poika, ostoskestävyyttä kysytään myös vanhemmilta.
Ostoskeskuksista kolusimme  La Ramblan päästä löytyvän Maremagnumin sekä Diagonal Marin Avenida Diagonalilla. Niin ja La Ramblan liikkeet tuli kierrettyä myös aika kattavasti.
Mukaan tarttui mm. paljon Lushin tuotteita, jotka olivat selvästi Suomen hintoja huokeampia. Poika löysi Niken ja Adidaksen liikkeistä kivoja urheiluvaatteita ja tyttö teki löytöjä Urban Outfittersiltä. Myös minä ja mies löysimme vähän erilaisia vaatteita vaikka työarkea piristämään. ( meikkejä ja hajuvesiä tuli hankittua myös sekä Zara Home:n tuotteita kylppäriin)
Espanjalaiset rakastavat kahvia, ja niin teemme mekin! Istuimme paljon kahviloissa ja nautimme tunnelmasta. Paellat tuli testattattua, samoin Miss Sushi- ketjun sushit. Nuorison pyynnöstä kävimme myös Hard Rosck cafe:ssa hamppareilla.
Minun ja tyttären keliakia ei tuottanut ongelmaa, sillä kaikkialta löytyi gluteeniton menu pyydettäessä. Aamiaiset ja iltapalat teimme itse, mikä sekin oli helppoa, kun lähikauppa oli vieressä ja tarjosi kunnon gluteenittoman valikoiman.


Barcelonassa voin suositella ehdottomasti käymään myös Font magica:n, tanssivien suihkulähteiden , valoshowssa. Show alkoi klo. 21.30, mutta meitä neuvottiin olemaan paikalla paria tuntia aiemmin, mikä olikin hyvä neuvo. Saimme huippupaikat ja nautimme täysillä upeasta tunnelmasta.

Myös eväsretki Park de la Ciutadella:n vehreydessä kannattaa kokea ja jos kiinnostusta löytyy, samassa puistossa sijaitsee myös eläintarha. Läheltä eläintarhaa muuten löytyy myös yksi kaupungin uimahalleista. Sinne emme valitettavasti ehtineet.

Ensi kertaan jäi katselmusta odottamaan myös mm. köysirata, Picasso museo, Olympiapuiston uima-altaat sekä Jardins de Montjuicin puutarhat. Tulemme siis varmasti toistamiseen tähän ihanaan kaupunkiin!

Voin suositella Barcelonaa lämpimästi matkakohteeksi. Palvelu oli ystävällistä ja kaikki toimi sovitusti. En myöskään kokenut oloani taskuvarkaiden johdosta epävarmaksi. Mitään yrityksen suuntaistakaan kun ei ollut havaittavissa. Jos siis mietit seuraavaa reissukohdettasi, niin tutustuhan Barcelonan tarjontaan:)

Toivottavasti jaksoit lukea hehkutukseni ja kiitos teille, jotka olette kyselleet postauksieni perään.
Lupaan laitella piakkoin uutta postausta tulemaan, sillä täällä kotirintamallakin on puuhattu ja tehty vaikka mitä tauon aikana! To DO-listani on ollut ahkerassa käytössä.

Kuulostellaan taas pian!



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Uusi sängynpääty ja leveä hymy


Joskus sitä saa täältä blogimaailmasta sellaisia "PAKKO SAADA"- tuntemuksia, ettei niihin auta sitten mikään. Näin minulle kävi sydäntalvella, kun luin Kirpparikeiju-blogista Annen tarinaa sängynpäädyn tekemisestä. Sängynpääty oli pellavasta, siinä oli nappeja ja se oli IHANA. Juuri sellaista olin jo pitkään haaveillut. Huolimatta Annen selkeästä ohjeistuksesta ja kannustuksen sanoista, en hommaan itse ryhtynyt. Mitä pehmeiden materiaalien työstöön tulee, olen Urpo ja täys nolla... Monta kuukautta meni valmiin päädyn löytämisessä, mutta tuossa se nyt on!
Makkari kaipaa keväisiä tekstiilejä, mutta en malttanut odottaa niiden päivittämistä. Pääty oli saatava paikoilleen per heti.

Mitä muihin oheistoimintoihin liittyy, niin askarreltu on ja leivottu. Ne sentään onnistuu ja vieläpä mainiosti. Poika pääsi kuvisluokalle ja tytön ussan kirjoitus lähti E:nä. Aihetta juhlaan ja suklaakakkuun on ollut siis tuplasti.
Leveää hymyä on lisännyt lumen sulaminen ja Oulun Lipottarien joka keväinen matonpesutempaus. Hain eilen taas kotiin viisi pestyä jättimattoani ja olen niin happy. Ei se ole hinta eikä mikään maksaa 20e/kpl puhtaasta 200X230 matosta. Jippii- tulkoon kevät!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

ARKIRUMBAA-HAASTE, osa 2, maanantai

Herätyskello soi tänään, kuten aina arkiaamuisin, klo. 5.20. Söin aamiaisen, vedin toppikset päälle ja lähdin Rasavilin kanssa reilun puolentunnin  aamulenkille. Vasta sen jälkeen sujahdin aamusuihkuun ja meikkasin itseni. Kahvikupillisen hörpin viimeiseksi.
Kuvasta näkyykin allergialääkkeet, jotka sain ottaa käyttöön jälleen taannoisella Turun reissulla. Rakastan kevättä, mutta ilman lääkitystä viettäisin sen kyllä tiiviisti sisätiloissa.
Töihin lähdin tänään jo klo. 7.15, sillä minun piti pyörähtää lähikaupassa ostamassa pari juttua työpaikalle- hih! ( ilmapalloja, vessapaperia ja sokeria...arvatkaa, mitä aiomme työporukalla kokeilla?) 
Herättelin keskimmäisen ja kuopuksen.  Kuopus lähti sitten kasin bussilla hammaslääkäriin ja keskimmäinen jäi pänttäämään ylppäreihin. Mies on edelleen työmatkalla, mutta kotiutuu onneksi ihan kohta.
Työpöydän ääreen istahdin klo. 7.40. Päivä meni jälleen vauhdikkaasti. Enpä ehtinyt juuri kelloa vilkaista! Työkaverini ovat idearikkaita ja peruspositiivisia tyyppejä. On etuoikeus saada työskennellä juuri heidän kanssa. Meillä villeintäkään visioijaa ei katsota kieroon.
Päivän sain valmiiksi klo. 15 ja hurautin saman tien hakemaan kuopusta koulusta. Keskimmäinen lähti Rasavilin kanssa puolentunnin lenkille ja minä pyöräytin esivalmistelluista värkeistä nopeasti broilerpastan, sillä....
... kuopuksella alkoivat treenit toisella puolella kaupunkia jo klo. 17.00. Treenaaminen on nimittäin ihan turhaa nälkäisenä. Keli jopa täällä Oulussa alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa toiveikkaalta. Sain ajella aurinkolasit päällä Raattiin ja takaisin:)
Kotona minua odotti eilen tekemäni jäätelö, jossa on banaania, taateleita, maapähkinävoita ja kookosmaitoa-NAM! Valloitimme keskimmäisen kanssa sohvan ja paransimme tovin maailmaa.
 Näillä herkuilla maailman parantaminen onnistuu ihan takuuvarmasti. Tyttö jatkoi tuossa lukemistaan ja minä vastailin vielä muutamaan työsähköpostiin. Pyykinpesukone napsahti hetki sitten päälle ja astianpesukonetta täyttelen tässä pikkuhiljaa.
Ilta-aurinko helli meitä vielä hetki sitten. Seitsämältä lähden Rasavilin kanssa vielä kunnon lenkille. Mies tulee kahdeksan jälkeen lentokentältä uimahallin kautta kotiin ja sitten vaihdamme  kuulumisia. Tämän illan ohjelmaan kuuluu toki Suomen kaunein koti, mutta sen taidan katsoa vuoteessa tabletilta. Nyt on tärkeintä kuulla juttuja Tanssii Tähtien Kanssa katsomosta, jossa mies eilen oli!
Ai niin: iltaohjelmaan kuuluu toki meikin poisto ja Lumenen ihanien yövoiteiden tököttely kasvoihin. Foamrollerilla on pakko rullailla vielä selkä ja niska auki ja pyöräyttää vähän myös kireitä pohjelihaksia. Uni tulee parhaiten ulkoilun ja foamroller-käsittelyn jälkee. Suosittelen superlämpimästi kaikille!
 
Tässäpä tavallinen maanantaini. Innolla jään odottelemaan teidän päivityksiänne!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

ARKIRUMBAA-HAASTE, osa 1., lauantai

Joululomalla mietimme ystäväni kanssa, miksi olo on usein väsynyt. Siis ihan fyysisesti väsynyt. Tulimme siihen tulokseen, että ihme se kai olisi, jos ei fyysisistä väsymystä tuntisi. Kun ikää on yli 40v. ja arki kuitenkin töiden lisäksi paljon muutakin , on ihan luvallista ja normaalia kokea myös väsymystä. Sovimme, että listaamme  tavallisen viikonlopun ajalta yhden päivän ohjelmamme ja sitten vertailuksi otetaan yksi normi työpäivä. Katsotaan sitten uusin ja lempein silmin arkeamme ja fyysistä väsymystä .  Lupasin myös näin blogini kautta haastaa teitä ARKIRUMBAA-haasteeseen. MILTÄ NÄYTTÄÄ SUOMALAISEN, TAVALLISEN NAISEN TAVALLINEN ARKI? Nappaa haaste ja kerro arjestasi:)
 
Ja nyt katsaus minun tavalliseen lauantai-päivääni.
 
 
 
Herätyskello herätteli minut klo. 7.30 aamiaisen ja kisaeväiden valmistamiseen. Kuopus ja mies lähtisivät uintikisoihin. Laittelin aamiaisen ja mies käytti Rasiksen pikapisulla. Sitten he jo lähtivätkin kohti kisapaikkaa.
Luettuani päivän uutiset ja juotuani pari kuppia kahvia, houkuttelin keskimmäisen minun ja Rasiksen kanssa lenkille. Kävimme reilun tunnin lenkin, jonka lopuksi piipahdin lähikauppaan ostamaan meille valmissalaatit lounaaksi. Kello olikin jo 10.30.
Kotona suoritin perussiivouksen: imuroin, järjestelin paikat ja pyyhin pölyt. Siivoan joka toinen viikko perusteellisesti jynssäten sauna- ja pesuhuonetilat. Onneksi nyt oli se väliviikko:) Tyttö luki ussan ylppäreihin ja hallilta kuulimme ensimmäisiä kisatuloksia puhelimitse- jännää! Lounaalle ryhdyimme puoliltapäivin.
Lounaan jälkeen henkäisin minäkin ja luin uuden sisutuslehden kera kahvikupposen.
Päivän aikana tuli pestyä neljä koneellista pyykkiä. Vaihdoin heti aamusta lakanat ja pyyheliinapyykkiä meillä on aina. Vietin siis kodinhoitohuoneessa hetken jos toisenkin pyykkivalssin parissa. Onni on toimiva kuivausrumpu!
Vein lukiolaisen puoli kolmeksi töihin ja samalla piipahdin Citymarketin Mammuttimarkkinoille täsmäostoksille. Mukaan tarttui suunnitellusti vain  6 kpl. Teema ruokalautasia sekä pakkaus Lumenen Time Freezeriä. Teemat oli ihan pakko ostaa, sillä 21v sitten ostettu Teema- astiastomme alkaa vedellä viimeisiään. Olen nyt pikkuhiljaa uusinut sarjaa. Hassuahan tämä on, mutta tuntuu, että emme osaa kotona oikeaa ruokaa syödä muista kuin noista tutuista ja turvallisista Teema-astioista:)
Mammutti-markkinoiden jälkeen kiiruhdin kotiin ja vein Rasavilin lenkille.
Ruuan laittelun lomassa kaivoin esiin jo vähän pääsisäisvalmisteluun liittyvää rompetta. Josko ensi viikolla saisi kylvökset tehtyä?
Ruuaksi laittelin broilerfileitä, kukkakaali wingsejä sekä lohkoperunoita. Tein kyytipojaksi runsaalla valkosipuliannoksella maustetun kurkkujogurtti-kastikkeen.
Perhe kotiutui klo. 17.30 ja ruoka maistui hyvin kaikille.
Lauantaina pitää olla pullaa! Tässä kaiken lomassa surautin taikinan. Gluteenitonta sen olla pitää ja nyt pulla onnistui loistavasti. Olen tosi tyytyväinen tähän yleiskonehankintaani.
Astianpesukonetta täyttelimme miehen kanssa yhteisvoimin. ( Huomaa luova täyttötapa- hih!) Samalla poika kertoi kisoistaan ja näytti palkintojaan. Keskimmäinen katseli vlogeja olkkarissa ja hihitteli itsekseen.
Sillä aikaa kun minä leivoin pullaa, mies lähti Rasiksen kanssa pitkälle lenkille. Lenkin jälkeen katselimme porukalla telkkaria ja herkuttelimme pullalla ja kaakaolla.
Illan päätteeksi laitoin kasvo- ja hiusnaamiot sekä selasin blogeja olkkarissa. Pojan kanssa katseltiin vähän eri harmaan sävyjä värikartoilta ja tytär piirsi jonkun muotokuvaa. Mies pakkasi laukkuaan, sillä sunnuntaina hänellä on työmatkalle lähtö edessä. Tylsää: meillä jää yhteinen metsälenkki väliin:(
Lopulta uni otti voiton koko perheestä noin klo. 22.30.
Tällainen oli tuiki tavallinen lauantaini. Eivät nämä hirveästi eroa toisistaan. Lauantai on perinteisesti sellainen 24H.n varikkokäynti. Joskus ne kotityötkin vaan on tehtävä.

Mitä kuuluu sinun arkeesi? Haastan nyt heti tähän alkuun omasta arjestaan kertomaan seuraavat blogit:

* Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä
* Liisan kotona
* Life in London

Toivottavasti otatte haasteen vastaan ja oikein aurinkoista viikkoa kaikille lukijoilleni!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pakko päästä remppaamaan- inspiskärpänen puraisi jälleen!


Kolmen viikon sairastelun ja kahden antibioottikuurin jälkeen alan vihdoinkin taas olla oma itseni. Loma tuli juuri oikeaan saumaan. Sain olla rauhassa oman perheen kanssa, sain levätä, ulkoilla ja tavata ystäviä. Ai että teki hyvää!
Oli ihanaa myös päästä reissuun esikoisen luo Turkuun. Turussa oli jo aika keväistä ja oma mielikin asettui kevätmoodiin. Kaikenlainen sisutuspohdinta alkoi välittömästi raksuttaa pääkopassa. Muu perhe vaikutti tästä suorastaan helpottuneelta. Olen ollut poikkeuksellisen passiivinen ja nuopea ihan liian pitkään!

Turussa kiersin Stockmannilla, HM-home:ssa, Indiskassa ja Ikeassa sekä lukuisissa urheiluliikkeissä. Etsimme epätoivoisesti kuopukselle tiettyjä urheiluvarusteita ja löysimme vain murto-osan. Onneksi kuitenkin keskimmäisen ja kuopuksen taitelutarvikkeet saivat toivottua täydennystä. Niitä ostamme aina mielellään. Meillä on miehen kanssa molemmin puolin sukua kuvataiteilijoita. Me vaan emme ole valitettavasti noita lahjoja perineet. On aivan huippua, että lapsemme puolestaan näyttävät saaneen taiteellista kyvykkyyttä meidänkin edestä:)

Olkkariin kotiutin Ferm Living- pöydän päälle Ikeasta tämän koivutarjottimen sekä mehikasvin. Kynttilät ostin HM- home:sta. Ikeasta mukaan tarttui myös kodinhoitohuoneeseen uudet matot, sekä alakerran veskiin matto, pyyhkeitä ja pientä sisustustarpeistoa. Esikoiselle ostimme myös jotain pientä hänen asuntoonsa. Tyttö on muuttamassa mahdollisesti piankin uuteen asuntoon, joten isommat hankinnat kannattaa jättää sinne. Olen jo lupautunut tapetointi/maalaushommiin kaveriksi. Tytöllä on ihanan boheemi ja rento tyyli.

Pullukalle Jukalleni olen jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa koria. Sellainen löytyi HM-home:sta. Nyt vaan harmittaa, etten ostanut heti toista. Minulla olisi vielä yksi isokokoinen kasvi, jonka haluaisin siirtää olkkariin kera salonkikelpoisen korin.

Mutta sitten itse asiaan: remppailuun. Kuopuksemme ( 12v) on siirtymässä syksyllä yläasteelle ja tämän vuoden TO DO-listalle kirjasimme hänen huoneensa remontin. Nyt meillä oli automatkat aikaa suunnitella pintoja ja sävyjä. Pojan tyyli on selkeä ja yllättävän varma. Poika on hyvin visuaalinen ja piirtää ynnä maalaa paljon. Tässä ensimmäinen osa hänen minulle tekemäänsä " Triptyykkiä" yläkerran portaikossa. Eikö ole aika upea?

Huoneeseen pitäisi saada tarpeeksi tilaa taiteen tekemiselle ja toisaalta jumppaamiselle. Poika kun siis treenaa myös tosissaan. Huoneen pitäisi olla myös ajaton, jotta se miellyttäisi silmää ainakin sen yläaste ajan. Mietinnässä on harmaa kalkkimaali yhdistettynä tapettiin. Huonekaluihin hän toivoo mustaa ja valkoista pienellä tujauksella koivua. Valaistuksesta hän haluaa päättää kuulemma itse, mutta aikoo esittää minulle suunnitelman ja budjetin hyvissä ajoin- hih!
Tässä remppasuunnitelmaa pohtiessamme hän pisti uusiksi pannunalusiamme permanenttitussilla. Minulta ei onnistuisi vapaalla kädellä juttelun lomassa moisen tekeminen...

Siinä poika on kuitenkin tullut äitiinsä, että kaikenlainen touhuaminen tuntuu mukavalta. Jutustelun lomassa hän teki myös granolaa. Rempan valmistelun aloittelemme ehkäpä jo ensi viikolla tapettien ja listojen irrottelulla. Viikolla 12 emme sitä voi tehdä, sillä talossamme asuu HYVIN ÄRTYNYT lukiolainen, joka alkaa muistuttaa mustine silmänalusineen vampyyriä. Ussan ylioppilaskirjoitukset lähenee ja voin kertoa, ettei niihin valmistautuminen ole aina kovin kristilliseltä kuulostanut...
Pirtsakkaa viikkoa teille kaikille! Laitan heti remppatietoa tulemaan, kun saamme jotakin aikaiseksi. IHANAA PÄÄSTÄ TOUHUAMAAN- JEE!